Lauantai-iltapäivänä notkuin kamera kaulassa Kapuzinerbergillä Salzburgin ytimessä, Salzach-joen itäreunalla. Kapuzinerberg on yksi Salzburgin keskustan ”vuorista” (Berg); kaksi muuta ovat yhden yhtenäisen kohouman muodostavat Festungsberg ja Mönchsberg. Jälkimmäisten takana kohoaa vielä Rainberg, kavereitaan vähän vähemmän mainetta ja kunniaa niittänyt vuori. Vuori-nimitys tosin on hieman hämäävä, puhuisin ennemmin kukkuloista, mäistä tai tömpäreistä. Paikkoina kaikki ovat hienoja, ja onneksi säilytetty kaupunkilaisten ja turistien vapaina ulkoilu- ja hengailupaikkoina. Aikoinaan muuan Adolf oli kylläkin ilmeisesti halunnut Kapuzinerbergille jonkinlaista stadionia ja ”juhlasalia” (Festspielhaus), mutta nämä jäivät toteuttamatta.
 |
| Bayerische Aussicht |
 |
| Vanhaa kaupunkia: iso valkea kirkko on Universitätskirche. |
Tänään harrastin notkumista ennen ja jälkeen saksan luennon Festungsbergillä. Edellisiltana läppäriltä katsomani Sound of Music pyöri vielä mielessä, kun eksyin mm. Nonnbergin luostarin maisemiin. Kyseinen luostari on maailman vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut luostari, perustettu vuosien 713–715 aikana. Luostarin yhteydessä on Maria Himmelfahrt -kirkko, missä kävin iltapäivällä viilentymässä ja pelästyttämässä yhden nunnan. Kirkon rakentaminen alkoi 1464 ja saatiin päätökseen vuonna 1506. Vähän maltillisemman kokoinen kuin alapuolellaan komeilevat Dom ja Kollegienkirche (aka Universitätskirche); oikein tunnelmallinen ja rauhallinen pikkukirkko.
Päivän kaupunkikierroksen päätin siihen mihin sen aloitinkin. Liikun useimmiten keskustaan/yliopistolle halutessani junalla (20 min) ja jatkan lopun matkasta kävellen. Kolmen kilometrin matkalle mahtuu mm. monta houkuttelevaa kenkäkauppaa, ”leipomoa” (Bäckerei) sekä tietenkin kirjakauppaa. Päivän ensimmäisen ja tietysti myös viimeisen kohtaamani kirjakaupan sisäänheittotuotteita ovat kadulle nostetut matkaoppaat, karttakirjat ja peruskartat. Tänään ale-pöydästä tarttui mukaan asiallisen kokoinen Itävallan kartta naapurialueineen. Nyt vain suunnittelemaan, minne raiteet veisivät vapaapäivinä! Junalippujen hankkimisen kynnystä madaltaakseni tulin hankkineeksi junayhtiön Vorteilskarten; satasen arvoisella, vuoden voimassa olevalla kortilla saa kotimaan junamatkojen hinnasta noin 50 % pois eli homma maksaa itsensä takaisin jo muutamalla pidemmällä junamatkalla. Lienee turha mainitakaan, että alle 26-vuotiaat saavat tämänKIN kortin naurettavaan 20 euron hintaan. Ikäkriiseily olisi hyvä aloittaa täällä, jos niin haluaisi. Onneksi sentään kuulemma näytän 24-vuotiaalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti