Arki alkaa vähitellen rullata ihan mukavasti Salzburgissa ja samaa vauhtia levenee hymy allekirjoittaneen kasvoilla. Käytännön järjestelyt ovat pankkitilin avaamista vaille kunnossa. Sekin olisi kunnossa, jos olisin saanut yliopiston nettitunnukset toimimaan hieman aiemmin kuin vasta tänä iltana. Tunnuksilla kun saa printattua jonkun huipputärkeän lapun, joka todistaa minun olevan läsnäoleva opiskelija ja voin sen myötä avata opiskelijatilin. Tunnusten toimimattomuus johtui siitä, että oli tapahtunut ”jotakin merkillistä, jota tietotekniikka-asiantuntijamme eivät ole ikinä ennen nähneet tapahtuvan”. Tämä toki selvisi vasta sen jälkeen, kun olin turhaan odotellut vastausta meiliini ja sittemmin norkoillut puolisen tuntia kv-asioiden toimistossa ja lukuisien puheluiden välissä kuunnellut, mitä kaikkia virheitä olin selvästikin tehnyt. Kovin nihkeästi hymyilyyn tai edes ystävälliseen palveluun taipuva mies joutui lopulta myöntämään minun tehneen kaiken täydellisen oikein ja pahoittelemaan aiheutunutta vaivaa. Kaikki siis lopulta hyvin, ja nyt viimein pääsen mm. ilmoittautumaan kursseille.
Olen Salzburgissa siis virallisesti liikuntabiologian vaihtopaikalla, jonka elokuun loppupuolella sain, kun kukaan ei ollut sitä edelliskevään varsinaisessa haussa halunnut. Päätös vaihtoon lähtemisestä oli aika spontaani, vaikka ajatus oli toki aina jossain määrin pyörinyt mielessä. Vaihtopapereiden täyttäminen toimi myös kivana motivaattorina saada opinnot kasaan reissuun mennessä – missä sitten onnistuinkin. Täällä ei siis tarvitse opinnoista kamalasti enää stressata, joskin Kela taitaa jokusen opintopisteen vaatia suoritettavaksi myös näinä neljänä kuukautena täällä. Kun suurin tentteihin lukemisen into on osaltani nähty jo jokunen vuosi takaperin ja muutenkin tällä reissulla mieluummin opiskelen elämää ja paikallista kulttuuria, ajattelin ottaa kurssivalintojen suhteen aika rennosti. Deutsch als Fremdsprache -kurssi on ainut varma kurssi, jolle osallistun – muut lienevät liikuntatieteiden luentoja kuten Grundlagen der Sportsoziologie, Grundlagen der Sportökologie ja Medien im Leistungssport. Kaikki ovat luentokursseja ja saksankielisessä maassa kun ollaan – saksaksi.
Eilen olin ihkaensimmäisellä luennollani täällä; Italian nelostason peruskurssilla. Nuori italialainen naisopettaja oli ihana ja sympaattinen kaikessa italialaisuudessaan, mutta kahdeksan vuoden tauon jälkeen italian opiskelu tuolla tasolla oli itselleni sittenkin liian haastavaa ja kurssi jää surukseni käymättä. Toisaalta on mukava rauhassa keskittyä saksan kieleen – italian opiskeluun kun tulen aina löytämään motivaatiota! Täällähän muuten kielikeskuksen kurssit ovat maksullisia vaihto-opiskelijoiden saksan kursseja lukuun ottamatta, joten opiskelijat ovat selvästikin motivoituneita hommaan, eivätkä vain opintopisteiden perässä.
Tiistai-iltana tuli osallistuttua paikallisen yliopistoliikunnan toimintaan. Täällä homma toimii siten, että viime lauantaina piti käydä ilmoittautumassa ja maksamassa haluamalleen kurssille tai useammalle. Esimerkiksi salille ei mennä treenaamaan ihan noin vaan, vaan on ilmoittauduttava eri päivinä oleville kuntosalikursseille, joilla on ohjaaja mukana. Kun kurssikuvauksessa luki, että ”auch freies Training auf allen Leistungsniveaus möglich”, myös tällainen ryhmäjumppatunneista vähemmän innostuva uskaltautui mukaan. No, eipä ollut vapaasta treenaamisesta tietoakaan. Salivuoro kesti 90min, josta 75min kului yhteen kierrokseen pienellä kuntosalilla. Tehtiin tiettyjä ohjaajan hyväksi katsomia (ja minun mielestäni pitkälti aivan naurettavia) liikkeitä pikkiriikkisillä painoilla vähintään 30 toiston sarjoja. Närkästykseni muuttui lopulta huvittuneisuudeksi, kun liikkeitä ei saanut varioida eikä painoja lisätä siten, että tuntisi lopussa treenanneensa. No, aina kun silmä vältti, tein oman pääni mukaan ja nyt nautiskelen jäätävän kipeistä lihaksista. Kolmen kuukauden punttitauon jälkeen olisi tosiaan voinut harkita aloittavansa vähän maltillisemmin ;) Täällä yliopistoliikunta muuten tarjoaa ties mitä kursseja aina mäkihypystä varjoliitoon ja muutaman päivän pyörä- ja ratsastusretkiin. Ihan ilmaista ei homma kuitenkaan ole -esimerkiksi kaksipäiväiselle varjoliitokurssille mielivä saa pistää pelimerkkejä pöydälle liki 400 €:n edestä.
Ensimmäisellä kaljallakin on käyty. Saksalaistyttö suositteli ”colakaljaa” eli olutta, johon pistetään kokista sekaan. Muistutti maultaan kotoista simaa, eikä ollut oikeastaan yhtään hullumpaa!
Huh, tulipas pitkästi.
Viele Grüsse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti