Wien

Pikaisesti muutama kuva vajaan kahden päivän Wienin reissulta. Ohjelmassa ei ollut sen erikoisempaa kuin kaduilla haahuilua ja aika kiitettävästihän sitä tuli taas käveltyä. Wien vaikutti mukavalta – oli ihana sukeltaa vaihteeksi isomman kaupungin vilinään, Wienhän kun on Salzburgiin verrattuna suorastaan suurkaupunki! ;) 

Ihan ensimmäinen kohde pääkaupungissa oli hostellin lähettyvillä sijainnut Schönbrunnin puisto. Ruusujen, tarkasti leikattujen puiden ja pensaiden ja suihkulähteiden lisäksi löysin alueelta jotain ihan muutakin…

...nimittäin maailman vanhimman eläintarhan. 

Nojoo, ehkä vähän innostuin.... ;)

Lauantai oli sateinen, ja pelkillä sandaaleilla varustautunut turisti päätti muutaman tunnin aamuisen kävelyn jälkeen hypätä lämpimään junaan ja uppoutua uuden romaanin (A thousand splendid suns – loistava!) kimppuun. 

Jenner, 1874

Torstaina tuli valloitettua yksi uusi vuori, kun poikkesin Jennerille Berchtesgadenin kansallispuistoon. Alkuperäinen, kohtuullisen kunnianhimoinen, suunnitelma oli fillaroida vaelluksen lähtöpaikalle Königsseelle täälläkin aiemmin mainitun Rossfeldin panoramatien kautta. Aamuysiltä kolmenkympin helteessä Bad Dürrnbergin uuvuttavaa nousua polkiessani kuitenkin reisistä loppui vauhti ja keuhkoista happi jo niin aikaisessa vaiheessa, että päätin oikaista Salinenweg –pyöräreitin kautta. Kiva valinta – heti tuli eteen sellainen tömpäre, että ensimmäistä kertaa täällä jouduin nöyrtymään ja taluttamaan. Sitten hetki tasaista ja 24 %:n lasku jyrkkine, näköesteisine kurveineen alas Unterauhun. Phuuh.

Königsseellä puolentoista tunnin fillaroinnin jälkeen pyörä parkkiin ja lenkkarit jalkaan. Jennerbahnille oli tunkua, vaellusreitille sen sijaan ei ja ensimmäiset puoli tuntia sainkin pelätä hiljaisen kansallispuiston puskissa lymyileviä petoja. Sitten ohitin muutaman ihmisen ja Königsbachalmille saavuttuani alkoi vastaan lappaa sellainen määrä ihmisiä, että grüss gottien toivottaminen jokaiselle alkoi tuntua työläältä. 

Königsbachalm

Königsbachalmin jälkeen maisemat vähitellen avautuivat, ja ehkä vajaa tunti ennen huipun saavuttamista vaellusmaisemat alkoi näyttää sellaisilta, mistä minä eniten nautin. Hillittömän kaunista. 

Nousua Jennerille

Jennerin huipulla oli odotetusti melkoinen tungos, mutta pitihän siellä käydä. Sieltä katselin viereiselle kukkulalle, joka näytti niin vastustamattomalta, että en voinut jättää väliin.

Huipulla, 1874m. Alhaalla Königssee.

Ja hyvä etten jättänyt. Katsokaa itse. Olisihan siellä istuskellut ja ihmetellyt pidempäänkin.

Taakse jää Jenner, kohti Hoher Göllin seinämää

Pian tämän kohdan jälkeen tuli edessä näkyvän kaltainen seinämä eteen, (kiipeily)reitti olisi jatkunut Hoher Göllin huipulle -  jätin väliin.

Maisemaa Berchtesgadenin suuntaan. Keskellä näkyvä tömpäre Grünstein.

Jenner, Watzmann, Lotta

Alas oli mentävä kohtuullista vauhtia, sillä kuten kuumasta ja painostavasta kelistä oli voinut koko päivän aistia, oli illalla odotettavissa ukkosta. 

Berchtesgaden, taustalla Untersberg

Fillarimatkan kotiin seitsemäntuntisen patikoinnin päätteeksi tein Marktschellenbergin ja Grödigin kautta ennätysvauhdissa kevyessä sateessa ja juuri asuntolan ulko-ovea avatessani yläpuolelta alkoi kuulua lähes koko seuravaan yön kestänyt hervoton jytinä. Hyvä ajoitus, jälleen kerran.

Lopun alkua

Hallstattilla on jotakin minua vastaan. Tänään olin taas vakaissa aikeissa polkaista tuohon kylään, kun keliksikin luvattiin lämmintä ja aurinkoista. Vaan mitäpä vielä – ensipolkaisuista lähtien näytti hieman arveluttavalta ja Gollingiin asti (n. 20km) poljin vain todetakseni, että tänään ei maisemista ole todellakaan tietoakaan. Pilviä roikkui toisten vuorien yllä ja toiset olivat jonkun ihme harmaan sumun peitossa. Mukavista lämmöistä huolimatta ei siis ollenkaan sopiva keli käydä katsomassa Unescon maailmanperintökohdetta. Taisi olla viimeinen kerta kun yritän paikkaan ainakaan fillarilla, Gollingiin meno kun alkaa jo tylsistyttää. 

Untersberg

Itävallassa oloa on muuten jäljellä enää päivän verran reilut viisi viikkoa. Tai oikeastaan vain neljä, sillä yhden vajaan viikon palloilen Gardajärven maisemissa Pohjois-Italiassa. Viime aikoina ei kylläkään ole ollut puhe enää viidestä viikosta vaan pikemminkin vielä viidestä viikosta. Ei täällä nyt koti-ikävää iltaisin itkeskellä, mutta hirveä kaipuuhan Suomeen jo on! Mutta saa kai puolen vuoden reissussa olon jälkeen jo ollakin. Toisaalta tuntuu, että aika on mennyt todella nopeasti, toisaalta tuntuu kuin olisi pieni ikuisuus siitä, kun katselin maaliskuun pimeissä illoissa Bad Dürnbergin rinteissä vilkkuvia lumikissoja. Olen yrittänyt miettiä, mitä sitä eniten kotoa perheen ja ystävien lisäksi kaipaa, ja kyllähän se taitaa kliseisesti olla suomalaiset järvet ja metsät. Tiesittekö, että itävaltalainen metsä ei tuoksu ollenkaan samalta kuin suomalainen? Kaipaan myös omaa sohvaa (jota en ikinä edes käytä), omia astioita, kodin tuntua, kuntosalia ja mäkisiä pururatoja. Maantiepyörää, mummolaa ja mökkirantaa. Jyväskylää. Itävalta saa minut myös kaipaamaan kipeästi Norjaan. Kummallista. 

Tennengaun laaksoa, taustalla Tennengebirge

Salzburg on hieno kaupunki, ja joka ikinen kerta kun kuljen kohti auringonpaisteista vanhaa kaupunkia Salzachin rannassa, en voi olla ihastelematta kuinka nätti se on. En kuitenkaan välttämättä osaisi asua täällä pidempään. Kaupunki ei tunnu aidolta, mistä tietysti suuri kiitos kuuluu turisteille. Jos niitä maaliskuussa oli yllättävän paljon, nyt niitä alkaa olla hervottomasti. Kaupungille ei ole järkeä mennä kuin varhain aamulla tai illalla turistien jo väsähdettyä.

Oberalm

Ei myöskään haittaisi, jos kotiovelta pääsisi suoraan vuorille. Itse sentään asun ”oikealla” puolen kaupunkia, mutta silti kunnon vaellusmaastoihin päästääkseen pitää fillaroida melkoiset matkat. Ja se fillarointi – jotenkin en vaan syty siitä täällä niin paljon kuin haluaisin. Poislukien pienillä, hiljaisilla kyläteillä polkeminen.

Bad Dürnberg

Eilen kävin pienellä iltakävelyllä -joka lopulta venähti kolmetuntiseksi- Puchin itälaidalla kohoavalla mäellä ja Puchin keskustan suunnilla. Vaikkei kotiovelta täällä pääsee suoraan metsään, maaseudulle sentään pääsee. Muukalaista kameran kanssa katseltiin hieman kummastellen - silloin aina tietää löytäneensä riittävän syrjäisille reiteille. 

Puch

Huomenna sään salliessa pyörällä Berchtesgadeniin ja siellä patikointi Königsseen itärinteelle Jennerille. Perjantaina viimein katsastamaan maan pääkaupunkia!