Lopun alkua

Hallstattilla on jotakin minua vastaan. Tänään olin taas vakaissa aikeissa polkaista tuohon kylään, kun keliksikin luvattiin lämmintä ja aurinkoista. Vaan mitäpä vielä – ensipolkaisuista lähtien näytti hieman arveluttavalta ja Gollingiin asti (n. 20km) poljin vain todetakseni, että tänään ei maisemista ole todellakaan tietoakaan. Pilviä roikkui toisten vuorien yllä ja toiset olivat jonkun ihme harmaan sumun peitossa. Mukavista lämmöistä huolimatta ei siis ollenkaan sopiva keli käydä katsomassa Unescon maailmanperintökohdetta. Taisi olla viimeinen kerta kun yritän paikkaan ainakaan fillarilla, Gollingiin meno kun alkaa jo tylsistyttää. 

Untersberg

Itävallassa oloa on muuten jäljellä enää päivän verran reilut viisi viikkoa. Tai oikeastaan vain neljä, sillä yhden vajaan viikon palloilen Gardajärven maisemissa Pohjois-Italiassa. Viime aikoina ei kylläkään ole ollut puhe enää viidestä viikosta vaan pikemminkin vielä viidestä viikosta. Ei täällä nyt koti-ikävää iltaisin itkeskellä, mutta hirveä kaipuuhan Suomeen jo on! Mutta saa kai puolen vuoden reissussa olon jälkeen jo ollakin. Toisaalta tuntuu, että aika on mennyt todella nopeasti, toisaalta tuntuu kuin olisi pieni ikuisuus siitä, kun katselin maaliskuun pimeissä illoissa Bad Dürnbergin rinteissä vilkkuvia lumikissoja. Olen yrittänyt miettiä, mitä sitä eniten kotoa perheen ja ystävien lisäksi kaipaa, ja kyllähän se taitaa kliseisesti olla suomalaiset järvet ja metsät. Tiesittekö, että itävaltalainen metsä ei tuoksu ollenkaan samalta kuin suomalainen? Kaipaan myös omaa sohvaa (jota en ikinä edes käytä), omia astioita, kodin tuntua, kuntosalia ja mäkisiä pururatoja. Maantiepyörää, mummolaa ja mökkirantaa. Jyväskylää. Itävalta saa minut myös kaipaamaan kipeästi Norjaan. Kummallista. 

Tennengaun laaksoa, taustalla Tennengebirge

Salzburg on hieno kaupunki, ja joka ikinen kerta kun kuljen kohti auringonpaisteista vanhaa kaupunkia Salzachin rannassa, en voi olla ihastelematta kuinka nätti se on. En kuitenkaan välttämättä osaisi asua täällä pidempään. Kaupunki ei tunnu aidolta, mistä tietysti suuri kiitos kuuluu turisteille. Jos niitä maaliskuussa oli yllättävän paljon, nyt niitä alkaa olla hervottomasti. Kaupungille ei ole järkeä mennä kuin varhain aamulla tai illalla turistien jo väsähdettyä.

Oberalm

Ei myöskään haittaisi, jos kotiovelta pääsisi suoraan vuorille. Itse sentään asun ”oikealla” puolen kaupunkia, mutta silti kunnon vaellusmaastoihin päästääkseen pitää fillaroida melkoiset matkat. Ja se fillarointi – jotenkin en vaan syty siitä täällä niin paljon kuin haluaisin. Poislukien pienillä, hiljaisilla kyläteillä polkeminen.

Bad Dürnberg

Eilen kävin pienellä iltakävelyllä -joka lopulta venähti kolmetuntiseksi- Puchin itälaidalla kohoavalla mäellä ja Puchin keskustan suunnilla. Vaikkei kotiovelta täällä pääsee suoraan metsään, maaseudulle sentään pääsee. Muukalaista kameran kanssa katseltiin hieman kummastellen - silloin aina tietää löytäneensä riittävän syrjäisille reiteille. 

Puch

Huomenna sään salliessa pyörällä Berchtesgadeniin ja siellä patikointi Königsseen itärinteelle Jennerille. Perjantaina viimein katsastamaan maan pääkaupunkia!