Uusia kujeita

Kesäkuu on alkanut täällä hieman sumuisen ja pilvisen harmaata, vaikka lämmintä onkin piisannut. Ukkonen alkaa jyristä lähes poikkeuksetta iltapäivän tai alkuillan tunteina. Tänään vaihteeksi kuitenkin aamusta alkaen taivas oli isolta osin pilvetön – mitä nyt ainoastaan Gollingin suunnalla näytti usvaa ja pilviverhoa roikkuvan vuorien päällä, edessä ja välissä. Sen kuitenkin onneksi tajusin vasta tuohon kyseiseen suuntaan kulkeneessa junassa, mihin olin pyöräni kanssa puoli yhdeksältä aamulla änkenyt. Gollingissa tilanne vaikuttikin jo paljon paremmalta eikä mitään estettä mukavalle pyöräilypäivälle näkynyt tai kuulunut. Junamatkan ansiosta vältyin itselleni jo vähän tympeäksi muodostuneelta Puch-Golling väliltä ja saatoin heti tuoreena päästä uusiin maisemiin! 

Werfeniä

Ysiltä siis hyppäsin satulaan ja nousin Paβ Luegiin, mistä jatkoin alas vuolaana virtaavan Salzachin rantaan Werfeniin ja Bischofshofeniin vievää tietä. Matkaa mäkihyppykylään kertyi vaatimattomat 26 km. Bischofshofenissa käännyin kohti hyppyrimäkeä lähtevää tietä, tarkoituksena käydä vain pikaisesti tsekkaamassa kyseinen paikka ja sitten mahdollisesti jatkaa Mühlbachin suuntaan. Heti alkajaisiksi kyltti ilmoitti 15%:n noususta, jota jatkuisi 7km. Tie veikin lopulta hikisen nousun kautta mäen lähtölavalle. Siitä jatkoin vielä eteenpäin, kun porukkaa tuntui sieltäpäin kruisailevan fillareillaan.

Kohti Bischofshofenia. Oikeassa reunassa noin metrin levyinen pyöräkaista, joita kulkee oikeastaan kaikkialla - niin keskustan ruuhkaisilla kaduilla kuin vähän syrjäisemmilläkin teillä. Mahtavia ovat.

Kannatti jatkaa - Tennengebirge laakson toisella puolen näytti tästä suunnasta ja tältä korkeudelta entistäkin hienommalta ja sen alapuolinen ylänkö pisti miettimään, pitäisikö sinne suunnata seuraavaksi. Yhteensä nelisen kilometriä nousin mäkeä, sitten maisemat heikkenivät ja into hiipui. Ihan parhaita kuitenkin nämä ylämäkipyöräilypäivät, huomattavasti antoisampaa puuhaa kuin laaksossa fillarointi!

Hochkönig (2 941m)

Tennengebirge. Terävä huippu keskellä korkein huippu, Hochtron, 2 362m.

 

Bischofshofen

Takaisin alhaalle päästyäni ja hyppyrimäen tällä kertaa ihan oikeasti löydettyäni, lähdin puolitosissani Pfarrwerfenin suuntaan, josta olisi em. Tennengebirgen maisemiin päässyt, mutta aika pikaisesti käännyin takaisin ja suuntasin asemalle. Kolmisen tuntia fillarointia riitti tälle päivälle, yllättävää kyllä.  Junalla takaisin kotiin. Kukaties ensi viikolla vielä uusiksi, lenkkareiden kanssa.

Paul-Ausserleitner-Schanze. Ei ihme, että mäkikisoja näyttää olevan katsomassa hirveä määrä porukkaa - stadionhan on ihan pikkiriikkinen! Ainakin Salppuriin suhteutettuna...

Eilenkin viihdyin kaksipyöräisellä, kun viimeinkin kävin tutkailemassa Salzburgin pohjoispuolta pyörälenkin merkeissä. Paristakin paikkaa olin aikanaan lukenut, että siellä ei ole mitään nähtävää – ja sehän muuten piti täysin paikkansa. Pyöräilyn lomassa toki aina näkee jotain hauskaa, niin nytkin, mutta aika turha on kuitenkaan hauptbahnhofin pohjoispuolelle eksyä! Missioksi otin lopulta tuolla suunnalla sijaitsevalla Maria Plainin kirkolla käymisen, joka olikin ihan hienolla kukkulalla ja komean näköinen paikka. Kyseinen kirkko siis näkyy mainiosti aina keskustaan asti, siitä sen etukäteen tiesinkin. Kaipa tuo aika vanhakin on, mikäpä täällä ei olisi.

Näkymää Maria Plainilta keskustan suuntaan. Paljoa ei tosin näkynyt, tuollainen usvaverho kun pilasi maisemaa. Lämmintä vajaat 30, ja siltä kyllä tuntuikin.

Huomiselle ei taida olla ihmeitä suunnitelmissa, ja ensi viikkokin mennee kotikulmia tutkaillen. Innsbruckin ja Grazin reissut jäänee toteuttamatta, into kaupunkihengailuun ei vain taida riittää. Sunnuntaiaamuna sitten kohti Trentoa, mistä (toivottavasti) bussilla Rivalle. Siellä lomailua perjantaiaamuun asti. Sitä seuraavalle viikolle saan vielä viimeisen vierailijan luokseni ja vika puolikas viikko Salzburgissa menee saksan tentissä, siivotessa, pakatessa ja virastoissa juostessa. Heinäkuu alkaakin sitten jo ihan toisissa maisemissa :)