maanantai 27. kesäkuuta 2011

Kaveriviikko


Onpahan taas vauhdikas ja mukava viikko takana. Sain kaverin viime viikon maanantaina viikoksi kylään ja sen jälkeen on juostu siellä ja täällä, vähän tuollakin, milloin minkäkinlaisessa kelissä. 

Maanantaina otettiin vielä lunkisti, ja tiistaina tutustuttiin kaupunkiin. Itse ehdin myös viimeiselle varsinaiselle saksan luennolle. 


Keskiviikkona viimein päästiin liikkeelle, ja suunnattiin patikoinnille Kotkanpesän suuntaan. Nousu Berchtesgadenista Kotkanpesälle meinasi olla aika tuskainen, kun lämmintä oli kolmisenkymmentä ja ilma seisoi paikallaan. 


Väkimäärästä ylhäällä pystyi päättelemään lomasesongin alkaneen, vaikka vasta iltapäivästä pahimman ruuhka-ajan jälkeen ylös ehdimmekin. Komeaahan siellä oli edelleen. Alas oli tarkoitus mennä osittain samaa reittiä, mutta Berchtesgadenin sijaan suunnata Rossfeldtin panoramatien kautta Halleiniin. Jo ylhäältä lähtiessä alkoi hiljalleen sataa, ja kymmenen minuutin päästä vettä tulikin jo kuin saavista kaatamalla ja ukkosrintama alkoi lähestyä. Kun sitten risteyksessä, mistä olisi pitänyt Halleinin suuntaan kääntyä, ukkonen viimein räsähti aivan pään päällä, ei ollut puhettakaan, että itse olisin pidemmälle reitille lähtenyt. Loppumatkasta salamasade taisi hieman heiketä, mutta sen sijaan taivaalta alkoi sataa niskaan valtavia käpyjä hirmuisella voimalla. Itävallan kesä… Hieno päivä kuitenkin. 


Torstaina aamun ulkoilun jälkeen päätettiin lähteä katsastamaan Salzburgin eläintarha – keli kun näytti aika harmaalta eikä pitkän edellispäivän jälkeen oikeastaan jaksanutkaan tehdä mitään kovin ihmeellistä. Kun alkuiltapäivästä sitten olimme ehtineet kymmenisen askelta lippuluukulta kohti eläimiä, alkoi sade, joka jatkui aivan hirveänä monsuunisateena aina iltaan saakka. Kiitos äiti sateenvarjosta – vaikka keväällä se vielä tuntui turhalta laukuntäytteeltä, on sille ollut vähän liikaakin käyttöä nyt kesäkuussa… ;) 


Eläimiä nähtiin sateesta huolimatta tai ehkä juuri sen ansiosta (ainoastaan tiikeri näytti karanneen aitauksestaan) ja innoissamme taisimme olla molemmat. Kolmekuiset pikkugeparditkin nähtiin, voi apua miten pieniä ja suloisia! Kaverit olivat muuten vasta kolmatta päivää ulkoaitauksessa. 


Perjantaiaamuna otimme junan Schladmingiin ja jatkoimme bussilla vähän ylemmäs Ramsauhun. Turisti-infon kautta löysimme edullisen majoituksen, josta saimme SommerCardit, joilla sitten sai kaikenmaailman edut ja ilmaiskäynnin mm. jäätikölle. Aika kätevää. Perjantain, juhannusaaton, palloilimme kylällä ja juhlistimme illalla juhannusta itävaltalaisen viinin, juuston ja suklaan kera. 

Lauantaina pilvet roikkuivat raskaina kylän päällä (ihan niin kuin jo perjantainakin), mutta lähdimme silti jäätikölle. Harmitti ensikertalaisen puolesta, mutta minkäs näille keleille voi. Valkeaa siis oli, hieman turhankin kokonaisvaltaisesti.

Jäätikkölatu

Kun jäätiköllä pieni kävelylenkkikin alkoi vaikuttaa turhan jännittävältä näkyvyyden ollessa noin nolla (lämpötila ruhtinaalliset -1 ja reiluhko tuuli), palasimme hytisevinä ala-asemalle ja lähdimme patikoimaan. Suuntana Südwandhütte, missä lämpimät keitot lounaaksi ja sitten eteenpäin kohti Bachalmia. Ei ehkä voi sanoa, että oli nyt niin kamalan kaunista, mutta hitsin jylhää ja komeaa kylläkin! Polku oli hyvä ja helppokulkuinen koko matkan, kelikin alkoi kävellessä tuntua ihan lämpimältä, vaikkei varmasti yli kymmenen lämpöasteen päästykään. Reitin korkeimmalla kohdalla vajaassa parissa tonnissa vuorten välisessä satulassa tuuli meinasi viedä mennessään, onneksi heti kymmenenkin metriä alempana pysyi taas pystyssä.

Südwandhütte
Kahden oikealla näkyvän satulan (alempi ja ylempi) kautta Bachlalmia kohti
Huipulla tuuli niin, ettei pystyssä meinannut pysyä

Jatkoimme Bachlalmia kohti, mutta koukkasimme vielä viereisellä vehreällä harjanteella ja tsekkasimme potentiaaliset reittivaihtoehdot. Ylhäällä olisi jaksanut kulkea vaikka kuinka, mutta suuntasimme kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan Bachalmia kohti. Alhaalla alkoi asfalttitie, jota sitten saimmekin talsia illan mittaan reilut kymmenen kilometriä. Liftaaminen oli yhtä menestyksekästä kuin Ivalossa helmikuussa kolmenkympin pakkasessa – kukaan ei toisin sanoen välittänyt pelastaa neitoja hädästä. 

Murmelikaveruksista toinen. Hirveän vihellyksen päästi meidät huomatessaan.

Illalla syötiin viikon teeman mukaisesti paikallisia herkkuja ja tutustuttiin lisää oluiden ihmeelliseen maailmaan: oluen voi näköjään nauttia myös Spritella maustettuna. Illalla kaaduimme raitisilmamyrkytyksen saaneina noin kymmentuntisen ulkoilupäivän jälkeen suorilta jaloilta sänkyyn. 

Sunnuntai ei sitten varsinaisesti valjennut kovinkaan paljoa aurinkoisempana… Perinteinen suomalainen juhannussää jatkui siis Itävallassa. Saatiin majapaikan emännältä kyyti bussipysäkille, mistä jatkettiin kamoinemme Schladmingiin. Ensin otettiin kabiinihissi Hochwurzenille, mistä näkymät olivat kovin harmaat – sitten bussilla Planain ala-asemalle ja kabiinihissi Planain huipulle. Väsytti, nauratti, mutta kieltämättä vähän kiukuttikin – silti urhoollisesti päätimme kävellä rinteen alas. Tulipahan hetki ulkoiltua. Ulkoilun jälkeen hyödynsimme vielä ennen kotiinpaluuta ilmaisliput Schladmingin kylpylään. Tarkoitus oli käydä saunomassa, mutta eihän me tyhmät tajuttu, että ei kylpyläkortilla saunomaan pääse! Se lienee niin erikoista herkkua täällä, että siihen vaaditaan ihan omat lippulappuset. No, en ois oikeesti halunnutkaan – perjantaina pääsen oikeaan saunaan ;)

Päivän sää.

Täytyypä sanoa, että ankeahkoista keleistä huolimatta todella kiva viikko. Kotiinpaluita ei ehtinyt miettiä, kun koko ajan oli muuta tekemistä ja ajateltavaa. Saksaa puhuin viikon aikana enemmän kuin edeltäneiden neljän kuukauden aikana yhteensä. Kieli tuntui yhtäkkiä varsin ymmärrettävältä, ja oma virheiden tekemisen pelkokin ilmeisesti hävisi ainakin osittain. Ja onhan se nyt vaan älyttömän mukava kommunikoida paikallisella! 

Olo alkaa olla vähän haikea. Ei oikeastaan siksi, että Itävaltaa tulisi niin hirveä ikävä – vaihtokokemus vain on ollut niin hieno! Ehkäpä kirjoittelen vielä ennen lähtöä viimeiset ajatukset täältä, nyt on kuitenkin ruvettava pakkailemaan ja siivoilemaan, ettei kaikki jäisi sinne kuuluisaan viimeiseen iltaan.

Sonnige Grüsse aus Österreich (niin, kyllähän täällä nyt sitten paistaa kirkkaalta taivaalta ja lämmintä piisaa)!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Voi että kun on Sinulla ollut taas mahtava viikko ystäväsi kanssa! Melkoisia kokemuksia - olet päässyt ja halunnut nähdä Keski-Eurooppaa monelta kantilta.
Paljon on yli kaksitonnisia näköjään huiputettu ja täytyy sanoa, että kyllä saat kauniin muistokirjan näistä ottamistasi kuvista ja kivoista kirjoituksista vaihtokuukausinasi Itävallassa.
Willkommen nach Finnland (vai oliko se nach?)!
Suomalainen sauna odottaa!