Perjantaiaamupäivän vietin naapurikaupunki Linzissä. Linz on Wienin ja Grazin jälkeen Itävallan kolmanneksi suurin kaupunki 190 000 asukkaallaan (Salzburg 4./150 000 as.), mutta vaikutti niin herttaisen pieneltä - tosin pyörin vain vanhan kaupungin puolella, kenties Tonavan toisella puolen olisi ollut vilkkaampaa. Linz oli täynnä ihanan värisiä ja muotoisia rakennuksia, ja mikä parasta, siellä oli ihanan vähän meitä turisteja. Se kai siitä Salzburgiin verrattuna niin pienen oloisen tekikin.
Lauantaina junailin puolentoista tunnin matkan Schladmingiin ja kävin tekemässä auringonpaisteisessa ja melkoisen kuumassa kelissä vaelluksen Planain rinteillä. Ei se nyt varmasti alueen kaikista hienoin vaellusreitti ollut, mutta luultavasti helpoin junamatkustajalle, joka ei jaksanut selvitellä mahdollisia bussiyhteyksiä muiden vaellusten lähtöpaikkoihin. Reitti seikkaili laskettelurinteissä ja niiden välisillä metsäkaistaleilla ja näkymiä avautui etenkin Dachsteinin vuoristolle ja Grazin suuntaan jatkuvaan laaksoon. Kun Planain huippu 1 906 metrissä oli saavutettu, päätin jatkaa vielä edessä näkyvälle hauskannäköiselle tömpäreelle reiluun kahteen tonniin. Arvatkaapa itse kuvista, kävinkö kirjauttamassa nimeni huipulla olevaan vihkoseen.
2 kommenttia:
Vähän ikävän näköistä seutua ja keliä! Miten sen kielekkeen valloittaminen onnistui korkeanpaikankammoiselle? Nelivedolla kaiketi.
Hah, kielekehän oli lastenleikkiä, kun piti painon tukevasti sisäradan puolella! Huippukin olis varmaan ollut helppo nakki, mutta kun oli niin kova tuuli......
Lähetä kommentti