Wintertraum

Nyt on pakko vähän hehkuttaa, sen verran upea oli eilinen! Maanantaina sain ihan yllättäen päähäni sääennustetta vilkuillessani, että keskiviikkona, kun tällä onnekkaalla ei ole luentoja, olisi hyvä lähteä lumille jonnekin tähän lähistölle. No, ensin suunnittelin Bad Gasteinia, jossa oli kavereita viikonloppuna laskemassa. Ladut siellä oli kuitenkin jo suljettu. Heti toisena tuli mieleen paikka, jota mainostetaan talviunelmana, MM-kisakylänä ja paratiisinakin kai. Sehän on tietysti Ramsau ja Dachsteinin jäätikkö.

Vähän arvelutti, että pitääkö sitä nyt aina* mennä samaan paikkaan ja että viitsiikö sitä nyt muka maksaa 30€ siitä ilosta, että pääsee jäätikölle hiihtämään. Ladut kun olivat tässäkin laaksossa sulaneet pääosin hiihtokelvottomiksi. Aamukasin jälkeen kuitenkin istuttiin matkaseuraksi lähteneen taiwanilaistytön kanssa junaan, ja puolitoista tuntia myöhemmin oltiin Schladmingissa. Siellä kevät oli ihan yhtä pitkällä kuin Salzburgissakin, mutta laskettelurinteet hohtivat vielä valkoisina kaistaleina muuten vihreillä vuorenrinteillä. Laskijoita näytti riittävän ja lumikin taisi olla vielä aamupäivästä mukavan liukasta. 

Schladmingissa odoteltiin puolisen tuntia kabiinin lähtöpaikalle vievää bussia. Itse maksoin bussikuskille 39€ meno-paluusta aina jäätikölle saakka, Masha vähän vähemmän jäädessään Ramsauhun kävelemään. 40 minuutin bussimatkan jälkeen kabiinihissi vei ylös lumisempiin maisemiin, ja siellähän sitten saattoi jo heti todeta, että todellakin kannatti tulla! 

Keli oli aivan mieletön, porukkaa arkipäivänä miellyttävän vähän ja baana huippukunnossa. Vielä kun hiihtokin tuntui ihanan helpolta ja mukavalta noin 2600 metrin korkeudesta huolimatta, ei ollut suuremmin suru puserossa. Murtsikkaväkeä oli lisäkseni neljä tyyppiä, toinen kaksikko lopetteli saapuessani, toinen aloitteli lähtiessäni. 

Käynti jäätiköllä oli harmillisen lyhyt; parin tunnin hiihtolenkin lisäksi ehdin tehdä reilun tunnin kävelylenkin näköalapaikalle, kunnes piti jo taas matkata alas ehtiäkseen viimeiseen bussiin. Toisaalta, jos nauttii joka hetkestä, niin noin neljän tunnin reissustakin saa aika paljon irti :)

Ilmeestä näkee, kuinka paljon nautin jyrkänteen reunalla istuskelemisesta....

Illalla olin kotona vasta vähän ennen yhdeksää, väsyneenä ja naama kirkkaanpunaisena hohtaen. Kun matka on noinkin vaivaton ja edullinen (9€/Salzburg-Schladming), taitaa tulla keväämmällä käytyä tekemässä joku tai parikin kunnon päiväpatikointia noissa maisemissa. 

*syksyllä 2006 tuli vietettyä vajaat 2 viikkoa Ramsaussa